Oltiin jäällä tunti lämmittelemässä lihaksia tarpomalla lumessa. Ja taasen sain todeta, että vettä löytyy... osuttiin sellaiseen lätäkköön, että lumikengillä meno tuntui kuin mudassa menolta, hyvä kun jaksoi jalkojaan nostella ja syke nousi kyllä taivaisiin.

Sitten vanhus kotiin ja tottistelemaan. Alkuun seuraamista, koira painoi jonkin verran ja pikkuisen edisti. Yllättävää oli se, että malttoi suht hiljaisesti toimia. Otettiin jäävät, istuminen ja maahanmeno, menivät hyvin. Luoksetulo oli vauhdikas ja pieni liuku ja törmäys, ei kuitenkaan kovin paha. Sitten seisominen, koiralla raksutti rattaat hitaasti ja jostain kaukaisuudesta muistui mieleen seisominen. Enemmän se kyllä näytti kyykyssä ololta. Koira oli ajatellut istahtaa, mutta rattaat pyörivät.... Olisi kannattanut näin jälkeen päin ajatellen uusia se, mutta jäipä tekemättä.  Lopuksi vietiin pallo valoisaan kohtaan yhdessä eteenmenoa varten. Sitten jumpattiinkin hetki kontaktia, sivullaoloa jne. jne. laulun kera, mutta pallolle pääsi vasta kontaktista ja hiljaisuudesta.  Siinäpä se, täytynee miettiä, mitä sitä alkaisi viilaamaan pikkuhiljaa toimivaksi tuosta paketista.