maanantai, 24. toukokuu 2010

Hei, me lennetään !!

Ai minnekö???  - no eläkkeelle Pedon kanssa.

 

Käytiin tänään niissä selkäkuvissa ja se rodulle aika yleinen spondyloosihan sieltä sitten löytyi.

1274710862_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lääkärin mukaan luutumaa on onneksi tuossa heti ristiluun yläpuolella, jolloin halvaantumisriskiä ei ole. Ja usein näin alhaalla olevat muutokset ovat myös kivuttomampia. Mutta kilpailu-ura loppui siis tähän ja enää ei peto hyppää. Lääkäri suositteli jopa autoonkin nostamista.  Koiran kipuisuudesta on vaikea sanoa, koska koira on "kova" kipukynnykseltään eikä siis pieniä juttuja näkyviin tuo. Pitkät vuodet ovat edessä, kun päätin taannoin, että talossamme on vain yksi koira kerrallaan Jessen poismenon jälkeen ja petohan täytti juuri 6-vuotta.

lauantai, 15. toukokuu 2010

Melkein vuosi sitten

Katselin noita kirjoituksia tuonne taaksepäin ja melkein vuosi ehti kulua väliä edellisestä jäljestä. Ihan kokonaista kaksi jälkeä jaksoin viime vuonna tehdä, toivottavasti tänä vuonna saataisiin vähän enemmän aikaiseksi.

Kaveri oli tehnyt meille noin puolen kilsan jäljen kuudella kepillä.  Janaa koira lähti ajamaan hyvin, mutta oikaisi sitten melkoisesti suoraan jäljelle. Jälkeä ajeltiin neljännelle kepille saakka ennenkuin koira muisti kepit ja nosti ensimmäisen.  Neljännen kepin jälkeen oli myös piikkikulma, jota piti kahdesti tarkastaa ennen ajon jatkumista. Viimeisen kepin yli mentiin ja sitten menikin hetki pyöriessä ennenkuin nenä tarkensi kepin sijainnin. Keli oli helteisen kuuma, joten keliin ja taukoon nähden koiralta ihan hyvä suoritus. Janaharjoitukset olisivat ehkä paikallaan...

torstai, 13. toukokuu 2010

tänään treeneissä

Poikettiin vapaapäivän päätteeksi tottistreeneihin. Ajatuksena oli ottaa se paikallaolo, joka sitten jäi ottamatta sekä hyppynouto ja a-este. Toiselle koiralle häiriöksi tehtiin tottista, suoraa, jääviä, luoksetuloa jne. jne. Ekassa luoksetulossa koira varasti Yllättynyt, eipä ole moista ennen tehnyt. Palasin takaisin koiran luo ja sitten viiveellä kutsu. Otettiin vielä uudestaan, kun paikallaolija reagoi ja toisella kerralla sitten suoraan pallon perään palkka. Jälleen kerran koira ei istunut ekalla kertaa jäävissä liikkeissä, kotosalla on istumiset onnistuneet mitä niitä muutama kerta on tehty.

Puuhailumme jälkeen otettiin sitten hyppy ja menosuuntaan hipaisi tuttuun tapaan. Takaisintulo oli fiasko, koira törmäsi nivusiaan myöten esteeseen sillä seurauksella, että este kaatui ja koira teki kuperkeikan jäämättä kuitenkaan esteen alle. Säikähdin, mutta koiralle ei sitä näytetty sen tuodessa kapulan vaan taisteltiin kapulasta. Sen verran pahalta touhu näytti, että ei otettu uusintaa ja ensi viikolla tilaan ajan paikalliseen selän kuvausta varten. Varmistetaan selän kunto ennenkuin aletaan hyppyjä ottamaan uudestaan. Jotenkin tuo istumisen viivekin viittaisi siihen, että kaikki ei välttämättä ole kunnossa.  Jos selästä ei löydy mitään, täytynee miettiä, millä lailla hyppyä aletaan viedä eteenpäin. Selkeästi koiralla on nyt jo takaisintulosuuntaan ennakkoluulo, että kolisee.

 

perjantai, 23. huhtikuu 2010

tottista

Eksyttiin tarkoituksella porukan tottistreeneihin tosi pitkän ajan jälkeen ja mukavaahan siellä oli. Aluksi mahdollisuus ampumiseen, mentiin pätkiä seuraamista ja kaveri ampui takanamme. Samalla toinen koira syöpötteli myös kentällä. Tässä seuraamisessa ei vielä ollut kovasti painamista eikä ampumisiin reagoitu millään lailla.

Sitten tauon jälkeen koira paikallaoloon ja namipurkki koiran eteen. Heti alkuun pieni lonkan heilahdus, mutta sitten rauhaa. Seuraili tekevän koiran hommia ja lyhyen paikallaolon jälkeen kiinnittäessään huomion välillä minuun, palkkaus ja vapautus.  Jäimme odottamaan toisen koiran loppuuntekemisiä ja siinä samalla paikallaolo siinä ihmisten lähellä ja itsekin olin lähellä. Tämä paikallaolo rauhallinen, alkuun vain yksi lonkan sivuunkääntö. Kun tekevä koira sai riemukkaan leikin treenin loppuun, siitä pieni vinkaisu.

Sitten liikkeestä istuminen, joka on ollut jo pitkään varma liike. Jostain syystä kerran kotitreenissä liike alkoikin mennä metsään ja tämä näkyi myös tässä treenissä. Ekalla kertaa onnistui, mutta oli hidas. Palkan sai kuitenkin siitä. Yritettiin uudestaan, tuli epävarmuutta ja seisomaanjäänti. Sitten lisäapujen kanssa ja onnistui. Ja seuraaminenhan oli taas todella voimakasta painamista.. sille pitäisi tosissaan alkaa tehdä jotain.

keskiviikko, 14. huhtikuu 2010

kauden eka esineruutu

Tallusteltiin lenkille ja lenkin ohessa polkaisin esineruudun pedolle. Sekametsä, 50x50, pehmeä pohja, sammaleinen. Vein ruutuun 4 esinettä, kaksi taakse, yksi sivuun keskelle ja yksi eteen. Krepit olivatkin jääneet repusta johonkin, joten arvioin takasivua ja oikeaa ja vasenta reunaa lähettäessäni koiraa. Matkalla metsään vasta muistin, että valjaatkin tarvitaan, mutta onneksi ne sitten löytyivät repusta.

Koira teki töitä hyvällä vauhdilla, ajattelin jo, että  menee juoksenteluksi. Mutta kuinka ollakkaan, nenä oli auki ja neljä esinettä nousi rivakasti ehkä noin 3-4 minuutissa. Voih, kun aina menisikin näin hyvin. Yhden esineen pudotti eteeni, muut tulivat käteen.  Olipa hyvä treeni !

Kiersimme sitten parin viikon tauon jäljiltä oman metsäpolkumme ja hienosti peto jäljesti reitin. Eli "jälkitreeniäkin" tuli sitten siinä samalla. Ei näkynyt käärmeitä eikä muita kummajaisia ! Onneksi. Vaari keskittyi treenissä kannustamiseen ja lenkillä mitä ihmeellisimpiin variaatioihin kulkemisessa, jotta olisi saanut maksaa taskustani.