Jo kohta kuusi vuotta olen saanut todeta, että sinnikkyyttä rakkaalla, pienellä, 40 kg, mustalla kaverillani piisaa. Siis sinnikkyyttä missä ???? No siinä, että massalla mamma jyrätään ja vastaantulevaa kaveria pääsee haistelemaan ja maistelemaan. Ja ikinä tämä jyräys ei ole lenkillä vielä muistaakseni onnistunut. Joskus on mamma kyllä saanut "teputtaa" hihnan perässä erinäisen määrän askeleita yllättävissä tilanteissa, mutta kohdetta ei ole saavutettu. 

Aikoinaan edellinen koirapari osasi ohittaa ohikulkijat hienosti, mutta tasapaino järkkyi heti Tinon poismenon jälkeen. Tino ilmeisesti oli johtaja ja johtajan poistuttua Jessepä ei tiennytkään kuinka käyttäytyä lenkillä. Ja pentu siinä rinnalla otti tästä epämääräisyydestä mallia.. Ja koiramassan ollessa 60 kg, ei mamman kädet piisaa näyttämään taivaan merkkejä ohitustilanteissa. Siispä mamma ankkurina joko pysyy paikoillaan ja odottaa toisten ohimenoa tai sitten raahaa kahta sinnikästä sissiä ohi vieraan kaverin, kirjaimellisesti siis raahaa !!! Nytpä olenkin alkanut pohtimaan apuvälineiden hankkimista, kun täällä taajamassa näitä kaveraita tulee vastaan pikkuisen useammin kuin maalla... Onkos kellään kokemuksia, kuonopanta vaiko vedonestovaljaat ??? Jesselle varmaankin riittäisi pelkkä sitruunapanta ilman ainetta, ainakin autossa se pistää pojan kovin vaisuksi Ja muistuttakaa minua sitten Jessen lähdettyä näistä mukavista lenkkikohtaamisista, kun alan epämääräisesti horisemaan jotakin pennun hankkimisesta...