Ennen tottista tallasin metsään jäljen vanhenemaan. Mittaa taisi tulla noin 700 m ja sekametsässä ja mäntykankaalla mentiin. Noh, lähtiessämme hommiin unohdin heti janalla eteen käskyn. Koira ei sitten edennytkään vauhdilla suoraan, teki ensin pienen siirtymän oikealla. Palasi kuitenkin janalle ja jatkoi sitten suoraan.

Lähti ajamaan jälkeä hyvin, otti kaksi tavallista kulmaa hyvin, piikkikulman varmisti. Kaikki 6 keppiä nousivat hyvin. Tällä kertaa olin krepannut vain kulmat. Jäljen lopussa alkoi koirassa näkymään kuuma keli, pieni puutuminen tai ehkä ennemminkin rauhoittuminen. Siinäpä sitten muistin, että en ottanut koiralle juomapulloa taskuun.  Ja kolmas unohdus oli viimeisen kepin jälkeen leikki pallolla tai patukalla, eipä ollut kumpaakaan taskussa. Onneksi koirani tykkää myös kepeistä .

Treenikaveri tuumasi, että onko tämä meidän kesäkuun eka jälki. No ei ole, vaan tämän vuoden eka metsäjälki. Olisipa ollut hyviä kelejä ajella jälkiä ennen ötököitä, mutta kukapa sitä liian hienoilla keleillä viitsii talsia metsässä. Paljon perinteisempää huitoa öttiäisiä ja kiroilla niitä. Onneksi hirvikärpäset eivät ole vielä liikenteessä.