Tänään pitkä jälki, ehkä noin 1700 vanhetus 2 tuntia, jana noin 40 m, vaihtelevaa kosteaa metsää sisältäen myös korkeuseroja.
Janalla oli tarkoitus ottaa namipurkki, eipä onnistunut, kun koira kaarsi ensin janalla alle liinanmitan oikealla ja sitten ennen jälkeä kaarros vasemmalle jäljen suuntaan. Ehdin kuitenkin napata namipurkin ja krepin mukaan. Kaikki muut kepit nousi ok, paitsi 2 ja 5. Kakkosen käveli varmaankin vähän vierestä, oli sellainen kanervikkoinen paikka, en ehtinyt itsekään näkemään keppiä. Vitosen käveli kanssa vähän ohi, kepin tällä kertaa poimi minä. Nelosen poiminta kävi niin, että koira kiinnitti huomiota siihen kun otin kepin kreppiä ja tuli sitten takaisinpäin nostamaan kepin oma-aloitteisesti. Aika rauhaisasti meni jäljen ajo, koira ei enää intoile eikä hötkyile kuin nuorempana, toisaalta ajo välillä näyttää siltä kuin olisimme kävelyllä metsässä ja en ole ollenkaan varma ajaako koira edes. Tällä jäljellä koira teki aivan ihmeellisen jutun. Kurvasi tulosuuntaamme kohti pian neloskepin jälkeen ja ajattelin, että siinä oli piikki. Juuri kun ajattelin mielessäni myös sellaista, että piikkien ottaminen ei vaadi koiralta niin isoja varmisteluja kuin mitä tavallinen kulma. Noh, mennä tallustetaan siinä eteenpäin hiki valuen ja itikat ympärillä inisten, kun huomaan edessäni suuren kiven lohkareen, jonka ohitse ajoimme jälkeä juuri päinvastaiseen suuntaan ??? Mitä, mitä ??? Sanoin koiralle, että jälki ja samassa koira nosti päänsä ja havahtui. Teki täyskäännöksen ja lähti paluumatkalle, Palasimme siihen neloskepin kohtaan ja koira otti jäljen ja jatkoi ajoaan jäljen loppuun saakka....En tiedä miksi koira tällaisen teki, ei ole koskaan ennen moista tapahtunut. Kivoja nämä enemmän vanhenevat jäljet, kun ei jaksa kytätä metsän reunalla, että liikkuuko siellä ylimääräistä porukkaa tms. sen 2 tunnin aikana mitä jälki vanhenee. Jep, jep, ja marja- sieniaika on vasta alkamassa......