Sen verran alkoi ottamaan päähän tuo koiran haahuilu ruutuun mennessä, että käytiin iltalenkin yhteydessä tekemässä vielä treeni. Paikallaoloa ei ole taas hetkiin otettu, joten aloitettiin siitä. Koira jäi ihan hyvin, mutta sitten veteraanikaveri pelleili jotain ja nuorukaisen piti pikkuisen kohottautua katsomaan. Kaukaa uusi käsky ja koira alas. Sitten odoteltiin melkein 10 min kauniissa, tyynessä kesäillassa kuunnellen itikoiden ininää ja lokkien kirkunaa. Jostain syystä koiruus pomppasi ylös ja oli sitten mentävä laittamaan se uudelleen paikoilleen. Ja taas aloitettiin kellon katselu uudestaan. 10 min meni ja en jaksanut enää pidempään kökkiä paikoillani. Koira oli mukavasti ja rauhallisesti tämän toisen session, tosin veteraanikaan ei saanut ohjaajan huomiota.
Sitten ruutu kuntoon ja otettiin uudella pallolla monta ruutuunmenoa. Yksi tyhjäkin ruutu siinä ohessa ja mikä parasta- ei haahuiltu yhtään ! Vielä kokeiltiin vähän eri lailla peruutusta seuraten ja nytpä ei koira kääntänytkään itseään. Jatketaan sitä näin.
Sitten koiran uiton jälkeen kotipihassa vielä tunnari ja ekalla tulikin sit väärä. Tokalla vasta oikea. Kaukot vielä iltaruuasta ja ne ok. Nyt voisi alkaa kaukojen sarjaa vähän pidentämään..